Hellurei ja hellät tunteet! En ole unohtanut teitä juuri ollankaan rakkaat blogini lukijat. En oo jostain kumman syystä jaksanut raapustella mitään tänne blogin ihmeelliseen maailmaan. Tosiaanki kesä on tullut päätökseen. Kesä on mennyt töitä tehdessä. Ukkonikin kävi kylässä mun luonani. Hän siis oli kokonaisen kuukauden kanssani. Käytiin elokuvissakin turvavälejä noudattaen. Leffa, jota käytiin katsomassa oli nimeltään: Aika jonka sain. Se oli mielenkiintoinen leffa. Sitten meille tuli kesän aikana 2 vuotta siitä, kun alettiin olee yhdessä. Edelleen ollaan yhdessä onnellisina ja aiotaan elää loppuelämä yhdessä. Niinhän me luvattiin, kun naimisiin mentiin, että rakastetaan toisiamme niin myötä, kuin vastoin käymisissä. Vai miten se sanotaan oikein.... No joo enivei. Mun mieheni on mun elämäni ja unelmieni mies. Hän näyttää rakkautensa mulle. Tekee kaikkensa, että olisin onnellinen hänen kanssaan. Hän on vienyt multa jalat alta, mutta mitä sen väliä, kun on rakkautta paljon ilmassa. Ilman mun miestäin mä en pystyis elää. Ja aina ei tarvii olla sanoja. Voi vaan käpertyä oman kullan kainaloon ja laittaa töllön auki ja kahtoo sitä yhdessä tai muuten vaan olla hänen kainalossa. No se siitä lemmen leperryksistä. Tänä kesänä ei oo pahemmin voinut käydä missään. Korona on tehnyt niin paljon hallaa kaikille. No loppukesä meni töissä ja veljeä hoitaessa. Nyt iloisin mielin syksyyn. Värjäsin päänikin syksyn kunniaksi ja muutenkin halusin jotain uutta sävyä elämään. No joo eipä tuu muuta mieleen. Seuraavaan kertaan voi vierähtää muutama hetki, mutta no kirjoitan, kun jaksan. Kiitos, kun luit blogiani. ~Sofku~

Sofia%20ja%20Miika%20part.%206.jpgLuonto%20otoksia%209.jpg