Tervepä terve! Mä ajattelin, että nyt ois pienen stoorin paikka. Mä vähän katselin tuossa tänään vanhoja lapsuus kuviani ja sitten sieltä tuli mulle hyvin tärkeän ihmisen kuva vastaan ja hän on ikävä kyllä kuollut aikaa sit. Nyt meinas oikein kyyneleet tulla silmä kulmasta, mutta eipä onneks tullut. Mä just mietin, että millaistakohan mun elämä ois nyt jos tämä mulle tärkein ihminen eläisikin. No mä oon oppinut elämään sen asian suhteen, että tämä henkilö ei enää ole täällä maan päällä, vaan hän on tuolla pilvien päällä ja katselee sieltä mua ja mun sukulaisiani. No se siitä stoorista. Sitten jatkoa tulee tässä lisää varmaan sit, kun tulee mieleen. Kiitos, kun luitte tän pienen stoorin mun elämästäni! Te ootte rakkaita, muistakaa se aina. ~Sofku~

blogger.jpg