Moikka! Mä aattelin vähän höpötellä niitä näitä. No ehkä mä voisin hieman kertoa siitä, kun mulla on ollut stressiä ja melkein ahdistustakin. Tässä jokin aika sitten mä tavallaan kuljin sumussa. Tuntui, että maailma pyöri ympärilläni, enkä mä tajunnut mistään mitään. Silloin tuntui koulun käynti ja työharjoittelu täydeltä tuskalta. No se kesti ainakin noin 7 viikkoa. Pikkuhiljaa aloin muuttua parempaan suuntaan eli herätä todellisuuteen ja aloin nähdä, että mitä oikeesti tapahtui ympärillä. Sitten tuli sellainen päivä, kun mä oikeesti heräsin. Musta tuntui sillä hetkellä siltä, kuin oisin uudesti syntynyt. Sitten mä tosissani otin itseäni niskasta kii ja aloin tekemään elämiseni eteen töitä. Musta oli aika moni ollut huolissaan, kun esim. en ollut reagoinut viesteihin ja siis silloin, kun olin ns. sumussa, niin enhän mä raegoinut yhtään mihinkään muuhun, kuin koulussa jos jollakin oli asiaa. Silloin suoraan sanottuna oli mun parisuhdekin melkein vaarassa, mutta onneks sen kohdan ollaan päästy yli ja nykyään parisuhde voi erittäin hyvin. No siis mulle tavallaan jäi siitä sumu ajasta jokin sivuoire. Se on siis sitä, että mä saatan itkeä herkästi tai sitten mä suutun hyvin helposti pikku asioista. Nykyään koulussakin mä jaksan hymyillä ihmisille ja oon tutustunut pariin meidän koulun opiskelijaan. Jotenkin musta tuntuu, että mä haluun saada uusia kavereita elämääni. Meinaa kavereita ei oo koskaan liikaa. No siinä nyt oli pieni avautuminen mun elämäni synkimmästä ajasta. Nyt mä siis voin paljon paremmin. Yksi eräs henkilö herätti mut siitä sumusta ja mä oon ikuisesti kiitollinen hänelle. Seuraavalla kerralla tulee jotain kivaa matskuu. Mä lupaan sen. ~Sofku~

56649288_2168951263226020_70697811515182