lauantai, 18. huhtikuu 2020

Love story..

" Kun mä sinut kohtasin, oli päivä ihanin..." 

Moikka blogini lukijat. Kuten arvata saattaakin, niin tällä kertaa höpisen rakkaus asioita. On tapahtunut suuri muutos kohti loppuelämääni. Olen siis mennyt naimisiin mun elämäni tärkeimmän ja rakkaimman miehen kaa. Meidän suhdehan on joutunut kokemaan ns. alamäkiä, mutta niistäkin ollaan yhdessä selvitty. Elämä voi tällä hetkellä tosi hyvin. En ois uskonut kolme vuotta sitten, jos joku ois sanonut, että mä meen naimisiin. Hääpäivästä sen verran, että jännitti ihan älyttömästi, mutta jännitys purkaantui vihkimisen jälkeen. Ja joo me mentiin maistraatissa mentiin naimisiin. Nyt, kun on korona, niin onneksi mentiin maistraatissa naimisiin, koska syynä on se, että ei välttämättä oltais päästy naimisiin kirkossa. Meillä oli aluksi ajatuksena, että mentäis eka maistraatissa naimisiin ja kesällä ois ollut liiton siunaus kirkossa. No meille oli pääasia, että mentiin maistraatissa naimisiin. Juhlistamme koronan jälkeen häitämme vähän isommalla porukalla. Mun rinnallani on nyt sellainen mies, joka on mulle se oikea. Mä rakastan häntä todella paljon. Joo sellaista tällä kertaa. Toivottavasti ei ollut mitenkään sekava stoori. Seuraavaan kertaan voipi mennä aikaa. Kiitos, kun luit blogiani. ~Sofku~

Sofia%20ja%20Miika%202020.jpg

lauantai, 4. huhtikuu 2020

Musa lähellä sydäntäni.

Hellurei kaikki blogiani lukevat immeiset! Aattelinpa kirjoittaa mun yhdestä lemppari aiheestani eli musiikista. Mä oon huomannu, että mulla on ihan selvästi sävel korvaa, kun tykkään kuunnella laidasta laitaan musikkii. Ja mä kuuntelen aina biisin sanoja, että mikä sanoma siinä on kyseessä. Jotkut biisit osuvat syvälle sydämeeni. Mä oon joskus miettinyt laulamista, mutta ei mun äänellä mihinkään mennä ja sitä paitsi jännitän yleensä jos pitää esiintyä ihmisten eessä. Olen siis joskus esiintynyt koulun juhlissa ja jännitti ihan älyttömästi. Mieluummin pysyn kuuntelijan roolissa, kuin esiintyjänä. Tällä hetkellä kuuntelen rokkia ja poppia ja räppiä. Nyt ei tuu muuta mieleen. Kiitos, kun luit blogini. Seuraavaan kertaan morjens. ~Sofku~

Sofian%20blogi%2024.jpg

perjantai, 28. helmikuu 2020

Elämän kiemuroissa..

Heippa hei rakkaat blogini lukijat! Aattelin tällä kertaa hieman kertoa meitsin elämästä, että kuinka mulla menee. No ensinnäki haluutte varmaan tietää kuinka töissä menee. Töissä tosiaanki menee nyt hyvin ja pääsen tuuraamaan työkaveria, kun hän on lomalla. Ai niin meinasin unohtaa sanoo, että mulla on mennyt umpeen koeaika ja olen edelleen töissä, joten meikällä menee erittäin hyvin. No sitten omassa elämässäni työpaikan ulkopuolella menee myöskin hyvin. Välillä vaan tarviin nollausta keskellä arkea ja sen mä teen joko lenkillä käyden tai värittelen aikuisten värityskirjoi. No rakkaus elämässä niin no.. menee tosi hyvin, vaikkakin on ollut niitä ylä ja alamäkiä. Mikään suhde ei voi olla onnellisempi jos ei oo mitään ylä ja alamäkiä. Voin sanoa vielä sen verran töistä, että eipä mulla oo mitenkään täydelliseni hyvät välit pomon kanssa, mutta pakollisissa asioissa oon pomoon yhteydessä. Se asia on painanut mua syvästi syynä se, että oisin halunnut lisää tunteja, mutta pomo käsittänyt väärin senkin asian. Siispä me jutellaan jatkossa työkaverin kanssa noista työasioista. Onneks on työkaveri jolle puhun. Olihan mulla alkuun työkaverinkin kaa ongelmii, mutta nyt ollaan hyvissä väleissä. Että eipä oo helppoo tää elämä, mutta kaikesta selvitään puhumalla. Niin no olipa taas avautuminen. Tuntui, että halusin jakaa tällaisen artikkelin. Iso kiitos, kun jaksoit lukea tänne asti. Seuraavalla kerralla puhutaan taas elämästäni. ~Sofku~

Sofian%20blogi%2023.jpg

keskiviikko, 8. tammikuu 2020

My favourite hobby`s

Moikka rakkaat blogini lukijat! Aattelin pitkästä aikaa vähän päivitellä blogiani. Elikkäs mä rakastan ylikaiken käyttä luovuuttani käsillä tehden. Kanavatyöt ja aikuisten väritys kirjat ovat ehdottomasti mun ykkös lempparit. Täälä kertaa aattelin kertoa aikuisten väritys kirjan värittelystä. Mä en muista varmaksi, että milloin oon ekan kerran hankkinut aikuisten väritys kirjoja. No enivei. Mä oon väritellyt kuitenkin jo muutaman vuoden ainakin ja intoa löytyy vielä tänäkin päivänä. Se on se juttu, että kun saa värittää ja keskittyä siihen. Stressi ja kaikki ahdistus hälvenevät siinä samalla, kun saa keskittyä värittelyyn ja eri toteen siinä on pieniä yksityiskohtia ja ne on mielenkiintoisia. Onneksi siinä ei tarvii käyttää tiettyjä värejä, vaan vain taivas on rajana. Eli mä itse väritän oman mielen mukaan ja päätän itse värit, kun mä eka tutkailen kuvan jokaista kohtaa ja sitten teen oman johto päätökseni. Jotenkin mua innostaa se, että saan käyttää montaa eri väriä ja aina lopputulos on yllättävän hieno. ( omasta mielestäni) No joo siinä oli mun ajatelmia ja ylipäänsä mun harrastukseeni liittyviä asioita. Kiitos, kun luit! Seuraavaan kertaan voi mennä tovi. No mä kirjoitan aina silloin, kun on aihetta. Loppuun laitan pari kuvaa värittelyyn liittyen. 

Sofian%20blogi%2021.jpgSofian%20blogi%2022.jpg

keskiviikko, 27. marraskuu 2019

Erityisherkkyys!!

Moikka! Halusin kertoa asiasta, josta ei kovin yleisesti puhuta. Nimittäin se on erityisherkkyys. Maailmassa on aivan varmasti erityisherkkyys ihmisiä, jotka eivät esim. kestä kovia ääniä tai jos joku toinen vähänkään korottaa ääntään. Mä oon niistä se, joka ei kestä yhtään, jos joku toinen ihminen korottaa vähäänkään ääntään. Mulle jos sen tekee, niin tietääpä sen tehneensä. Mä yleensä en puhu koko ihmiselle vähään aikaan mitään. Tää mun erityisherkkyyteni on nyt lähiaikoina vahventunut. Mä en halua loukata ketään tällä asialla, vaan kerroin oman osani tähän asiaan. Kuitenkin on oma kohtaista kokemusta. Erityisherkkyys ei oo huono eikä paha. Mä vaan näytän hyvin helposti mun tunteeni, jos mua suututtaa, oon surullinen ja jne... Mä halusin nyt avautua tästä asiasta. Ei mitään hätää. Mäkin oon vain ihminen. Ei muutaku kiitos, kun luitte! Seuraavaan kertaan.. ~Sofku~

Sofian%20blogi%2020.jpg