Moikka! Tällä kertaa aattelin kirjoittaa jonkun pienen stoorin. Tää ei liity mitenkään mun elämääni. Tän mä keksin sitten iha omasta päästäni. Mutta joo eiköhän aloiteta.

Oli hyvin synkkä taivas ja tuuli tuiversi puuskaisena. Tuuli puistatti puita niin paljon, että puista alkoi karistella oksia alas maahan. Sitten tuli ukkonen ja vesisade päälle. Kukaan ihmisistä ei uskaltanut lähteä kotoaan mihinkään. Mutta eräs nuori mies päätti, että hänen on lähdettävä ulos, koska hänen oli pakko lähteä käymään kaupassa ostamassa ruoka tarvikkeita. No tämä nuori mies lähti kauppaan ja, kun hän tuli kaupalle, niin sieltä kaupasta oli mennyt sähköt poikki. Mies meni kauppaan sisään ja meni kassalla olleen myyjän luo ja kysyi tältä, että missä on sähkökaappi. Myyjä kääntyi katsomaan nuorta miestä ja sanoi, että miksi sä sellasta kysyt. Täällä on jo sähkömies, tuumasi myyjä. Mies ihmetteli myyjän outoa käytöstä. Sitten tuli yhtäkkiä valot takas kauppaan. Sähkömies tuli pois sähkökaapin luota ja tuumasi, että ukkonen tehnyt kepposia ja sitten se lähti pois. Myyjä kiitti häntä helpottuneena. Mies meni samantien hakemaan kaikki tarvittavat ruoka tarvikkeet. Sitten mies tuli kassalle ja laittoi ruoka tarvikkeet kassan hihnalle. Sitten sen jälkeen, kun mies oli maksanut ostoksensa, niin hän sanoi myyjälle hyvät päivän jatkot ja lähti pois kaupasta. Sitten, kun mies oli päässyt kotiin, niin hänen ovi kellonsa soi. Hän avasi oven ja ihmetteli näkyä. Oven takana oli se sama myyjä ja hänhän oli nainen. Moi. Sanoi nainen. Moi. Sanoi mies takas. Niin oliko sulla asiaa? Kysyi mies. No oikeestaan on. Sanoi nainen. No tuu ihmeessä sisälle sieltä kylmästä. Nainen tuli sisälle ja hän riisui takkinsa ja laittoi takin henkariin. Sitten mies ja nainen menivät olohuoneeseen. No kerropa, että mitähän sun asiasi koskee. Mies tuumasi. Nainen hetken mietti ja sitten hän alkoi puhua miehelle asiansa. Nainen on siis kiinnostunut tästä miehestä, koska hän on nähnyt monet kerrat hänet kaupassa. Mies yllättyi, sillä hänkin on ollut jo pitemmän aikaa kiinnostunut naisesta. Sitten tuli syvä hiljaisuus. Kuului kellon tikitys ja sateen ropina. Sitten mies päätti hiljaisuuden ja kysyi naiselta, että kävisikö hänelle, että he alkaisivat ensiksi tutustua toisiinsa ja sitten katsoa, että tulisko mitään heistä. Nainen nyökkäsi ja sanoi, että käy. Sitten mies kysyi, että onko naisella kiire vai ehtiskö juoda kahvia tai teetä. Nainen sanoi, että kyllä ehdin juoda kahvia. No sitten he joivat kahvia ja rupattelivat mukavia. Sitten alkoi olla jo kello aika paljon ja naisen aika oli lähteä omaan kotiinsa. Nainen ja mies kättelivät toisiaan ja sanoivat heipat. Mies huusi vielä naisen perään, että hän soittaa tälle. Nainen huusi takas, että juu ja hyviä öitä. No aikaa oli kulunut puoli vuotta ekasta kahvi hetkestä. Nainen on edelleen myyjänä kaupassa ja mies on töissä sähkömiehenä samalla paikkakunnalla. Ja mitä tulee mieheen ja naiseen, niin he ovat yhdessä ja onnellisia. 

Että sellainen pikku stoori tähän väliin. Voin toki kirjoittaa lisääkin näitä stooreja jossain vaiheessa. Seuraavaan kertaan. Moidooh!

Art%203.jpg

~Sofku~